Rinsessa Rimppakinttu on viimeisen kahden viikon aikana oppinut tarttumaan kaikkeen... ja kaikkiin. Viikonloppuaamuisin kun ei ole kiire minnekään, rinsessa tavoittelee mielellään kasvoja, jotka tupsahtavat silmien yläpuolelle.  Etenkin isän parransänki tuntuu herättävän aina yhtä hämmästyneen ilmeen, ja sitä on kosketeltava yhä uudelleen ja uudelleen. Äidin pärstä hymyilyttää useammin, mutta isä tulee hyvänä kakkosena. Kaikkein kiinnostavinta puuhaa juuri tällä hetkellä on kuitenkin omien sormien lussutus. Voi sitä kuolan ja maiskutuksen määrää! :) Kaikki muukin löytää hyvin nopeasti tiensä suuhun; hymynaama-helisti, uusi pururengas, harsot ja pehmojänis Jussi... kaikki on maisteltu moneen kertaan huolella ja hartaudella.

Viime viikosta eteenpäin rinsessa on alkanut viihtyä paremmin vatsallaan, etenkin kun edessä on jokin houkutin... Kirjan katselu kiinnostaa välillä kovasti mutta telkkari vielä enemmän. Musiikista rinsessa pitää erityisen paljon. Jumppaaminen ja tanssiminen musiikin tahtiin saa useimmiten aikaan hampaattoman hymyn ja ns. "into pinkeänä"-olotilan. Oma kuva herättää edelleen suurta hilpeyttä ja kiinnostusta, joten peilin ohi ei yleensä kuljeta katsomatta siihen.

Uusinta uutta on myös erilaiseten äänien päästely. Joka kerta ennen nukkumaanmenoa vaunuista kuuluu tasaista murinaa. Lisäksi äänirepertuaari on laajentunut erilaisiin kiljahteluihin ja vokaaliäänteisiin, joita saattaa jatkua pitkät pätkät. Ja ne ilmeet, kun joku saapuu paikalle ja yhtyy rinsessan "keskusteluun"... <3 

Muutaman viikon päästä olisi tarkoitus alkaa maistella kiinteitä ruokia... saa nähdä millaisia ilmeitä perunalla saadaan aikaiseksi.