Rinsessa Rimppakintun ensimmäinen joulu on nyt virallisesi ohi kun Rinsessa palasi eilen kotiin oltuaan viikon mummilla ja papalla. Aluksi kova hälinä ja ympärillä pörräävät sukulaiset hiukan hämmästyttivät ja itkettivät mutta onneksi Rinsessa on sopeutuvaista sorttia, ja vähitellen mummi ja pappakin alkoivat saada hymyjä itkun sijaan. Jouluaaton Rinsessa vietti mummilla ja papalla ihmetellen lunta ja kovaa pakkasta... Ja lopulta Joulupukkia. Siinä olikin ihmettä kerrakseen kun sai pukin parrasta napattua kiinni pienillä sormilla. Lahjojen avaaminen jäi vielä tänä vuonna väliin... uni voitti ja Rinsessa uinui päiväunilla varastossa, koska ulkona oli liian kylmä nukkua. 

Joulupäivä vietettiin toisessa mummilassa syöden, nukkuen ja leikkien ja Tapaninpäiväksi mentiin vaarille ja ylämummolle. Rinsessa on muuten reippas ja iloinen mutta päiväunien jälkeen ei kenenkään vieraan kannata mennä kurkistelemaan Rinsessaa... siitä seuraa epäileviä katseita, huulten mutristelua ja lopulta iso itku, niin että kyyneleet lentää ja räkä valuu. Sen verran herkkää on herätä muuhun kuin tutustakin tutumpaan isän tai äidin naamaan. :)

Joulupukki muisti Rinsessaa varsin moninaisin lahjoin. Tuli erilaisia äänteleviä leluja (isän ja äidin iloksi :/ ), vaatteita vaikka kuinka, eläinkirja, pehmopallot ja syöttötuoli sekä lammas-jakkara. Nyt sitten vaan odotellaan, että Rinsessa oppii istumaan, jotta voidaan siirtyä sitteristä syöttötuoliin syömään. 

Joulun aika oli Rinsessalle uuden alkua. Ensin Rinsessa oppi päristämään. Keskellä yötäkin piti vähän päristellä ja aamut alkoivat useimmiten pärinällä. Koska tekniikka ei kuitenkaan vielä ole ihan hallussa, niin pärinästä seuraa melko märkä naama...niin itse päristelijälle kuin sillekin, joka sattuu olemaan pärinän "ulottuvilla" :) Lisäksi Rinsessa on oppinut keikistelemään maatessaan lattialla... näyttää lähinnä siltä, kuin Rinsessa Zumbaisi kiemurrellessaan peiton päällä. Viimeisimpänä on tullut eräänlainen ärrä-pärinä. Sitä on nyt hoettu muutama päivä kovalla innolla. Viikon kruunasi kuitenkin yllättävä löytö Rinsessan suusta. Alhaalla eturivissä nököttää kaksi pienen pientä piikkiä! Joten nyt on aloitettu hampaiden "harjaus". 

Viikko mummin ja papan hoivissa auttoi äitiä vähän lepuuttamaan niin ruumista kuin sieluaikin, kun sai istua valmiiseen pöytään ja vain nauttia olostaan. Ihan parhautta, kiitos! Tosin paluun arkeen oli sitten kahta kovempi, sillä kotona odotti melkoinen sotku ja iso kasa pyykkiä... mutta eiköhän tästä jotenkin taas selvitä.